sivu
2
Mika Valkonen, päätoimittaja
Se oli siinä
Työmarkkinajärjestöjen tunnustelut
keskitetyn palkkaratkaisun aikaansaa-
miseksi kariutuivat ainakin tältä erää.
Keskusjärjestöneuvotteluissa ei pääs-
ty varsinaisesti edes neuvottelemaan.
Neuvotteluja käytiin ennemminkin
siitä, neuvotellaanko vai ei. Järjestöjen
arvioiden mukaan edessä syksystä lu-
kien on nyt liittokierros. Neuvottelui-
hin mennään tiukentuneilla asenteil-
la. Työmarkkinoille povataan neuvot-
telukierroksen alkaessa syksyllä työ-
taisteluja ja lakonuhkia. Bulevardilla
riittää varmasti vierailijoita valtakun-
nansovittelijan tiloissa.
Työmarkkinaneuvotteluista ei pal-
kansaajajärjestöjen mukaan tullut mi-
tään, koska työnantajia edustava Elin-
keinoelämän Keskusliitto EK kaatoi
neuvottelut kovalla linjallaan. EK oli-
si palkansaajajärjestöjen mukaan ha-
lunnut palkankorotusten sijasta vain
alentaa jo sovittuja eläkemaksuja ei-
kä EK olisi ollut valmis kaikille an-
nettavaan pieni- ja keskipalkkalaisia
suosivaan solidaariseen yleiskorotuk-
seen. EK puolestaan kertoi hakeneen-
sa loppuun asti erilaisia ratkaisumal-
leja neuvottelujen laukaisemiseksi,
mutta ilman mitään vastakaikua. Sii-
tä, kenen käteen Musta Pekka lopulta
jäi, saa kukin olla vapaasti ihan omaa
mieltä. Selvää on, että maan hallitus
ei saanut ainakaan haluamaansa ve-
toapua. Keskitetty työmarkkinarat-
kaisu olisi sen mukaan lisännyt mer-
kittävästi ennustettavuutta vaikeas-
sa taloustilanteessa. Sitä, kuinka pal-
jon paineet leikkausten tekemiseksi
olisivat todellisuudessa helpottuneet,
jos palkkaratkaisu olisi saatu aikaan
ennen hallituksen ns. kehysriiheä,
voi vain viisastella. Liikkumatilaa ei
alun pitäenkään ole liikoja siellä ol-
lut. EK:takin taisi kiinnostaa eniten,
mitä ja millä tavoin maan hallitus sil-
le eniten lupaa. Yritysveron alenta-
minen oli muutoinkin luvassa ilman
vastinetta. Se tulikin kuin Manulle il-
lallinen ilman konkreettista velvoitet-
ta työllistää ketään tai turvata kenen-
kään työsuhdetta.
Palkansaajajärjestöjä kismitti työ-
markkinaneuvotteluissa erityisesti se,
että niiden mukaan työeläkemaksun
alennukset olisivat tulleet aikanaan
palkansaajien ja nuorten maksetta-
viksi. Kun mitään ei ole ollut perstas-
kussa, ei sivutaskustakaan ole haluttu
ottaa mitään. Palkkaratkaisuneuvot-
telut kariutuivat ennen kaikkea pe-
riaatekysymykseen siitä, rahoitetaan-
ko ostovoimaa maksuja alentamalla.
Palkansaajajärjestöt eivät suostuneet
suomeksi siis siihen, että palkansaajal-
le olisi jäänyt käteen enemmän, kun
eläkemaksua ei olisi kerätty suunnitel-
tua määrää varastoon. Pirtaan ei käy-
nyt, että ostovoima olisi näin nähden
rahoitettu itse. EK olisi oman litur-
giansa mukaisesti halunnut jäädyttää
seuraavan vuoden eläkemaksut turva-
takseen työpaikat ja yritysten kilpai-
lukyvyn. Jos asiaa olisi kysynyt taval-
liselta tallaajalta, hän tuskin olisi me-
nettänyt yöuntaan, vaikka maksut oli-
si jäädytetty. Siksi ei kysyttykään. Asia
tiedettiin paremmin muualla. Eläke-
maksuasiaa ei sinänsä pääse tulevai-
suudessa karkuun. Se on seuraavan
kerran edessä syksyllä, kun siitä neu-
votellaan muutoinkin.
Työmarkkinajärjestöjen mukaan työl-
lisyyttä ja kasvua vahvistava ratkaisu
olisi mainiosti voinut syntyä maan
hallituksen kehysriiheen mennessä.
Aikaongelmaa ei ollut. Todellinen
tahto saada ratkaisu aikaan kuiten-
kin puuttui Pitkänsillan kummalta-
kin puolelta. Alan sanonnan mukaan
pilli ei viheltänyt, koska pannussa ei
ollut painetta. Todellinen paine syn-
tyy työmarkkinoilla vasta sopimusten
ja työrauhan päättyessä. Moni järjes-
tö ei halunnut tässä vaiheessa sopi-
muskautta, jota on järjestöistä riip-
puen jäljellä puolesta vuodesta puo-
leentoista, sopia nollasta, koska sen
ehtii tarvittaessa tehdä myöhemmin-
kin. Järjestöt ovat laskeneet, että syk-
syllä luvassa ei ole ainakaan vähem-
pää. Historia on lisäksi opettanut, et-
tä näin myös liittokierroksilla tuppaa
käymään. Liittokierrokset lakonuhki-
neen ovat viime aikoina tulleet työn-
antajille aina kalliimmiksi kuin keski-
tetyt ratkaisut. Lyhyt se on siis työn-
antajankin muisti. Toisaalta ei mikään
liittoratkaisu ole tähänkin asti mitään
toimialaa tuhonnut. Myös liittokier-
roksella on osattu tarvittaessa tehdä
pienet palkankorotukset ja heiken-
tää ehtoja.
Harjoitus muistutti siitä, että poliit-
tinen tuska ja työmarkkinapaine ovat
eri asioita. Työmarkkinajärjestöjen
omat tarpeet ratkaisevat, milloin so-
pimuksia syntyy. Muutoin toimilta
puuttuu kentän tuki. Väkisin sopi-
muksia ei saada aikaan vain sen vuok-
si, että poliittinen tarve sellaiseen on.
Näytelmä ei ollut kuitenkaan turha.
Sen kylkiäisenä saatiin vihdoinkin
ratkaistua kolmen päivän koulutus-
kiista. Lisäarvoksi voi laskea sen, että
osanotto tiivisti palkansaajapuolen ri-
vejä. Keskinäinen yhteistyö oli yli kes-
kusjärjestörajojen toimivaa ja laatuta-
voitteet saatiin vähän yllättäenkin ra-
jattua muutamaan kohtaan. Sinänsä
notorinen oivallus on myös ollut, et-
tä työehtosopimuskaudet on paineen
aikaansaamiseksi ja sopimuskierros-
ten koordinoimiseksi saatava ajettua
jatkossa lähemmäksi toisiaan.
Kaatuneet neuvottelut kertovat osal-
taan siitä, ettei työmarkkinoilla osata
tänä päivänä lukea oikein vastapuol-
ta. Syitä ja seurauksia voi hakea vaik-
ka tapahtuneista henkilövaihdoksis-
ta. Arvojen perään voi perustellusti
myös kysyä. On tekopyhyyttä työn-
antajilta vaatia muilta palkankorotuk-
sista pidättäytymistä ja siivota väkeä
kortistoon samalla kuin palkkamaltti
unohtuu kun kyse on johtajan taskus-
ta. Sellainen ei enää mene nykymaail-
massa lävitse.
Se, että yrityksessä saada ennen aiko-
jaan kokonaisratkaisu nyt epäonnis-
tuttiin, ei kuitenkaan tarkoita, että
työmarkkinajärjestelmän uskottavuus
olisi mennyt. Takana on tuore työura-
ja raamiratkaisu ja edessä mm. alka-
vat eläkeneuvottelut. Kaikista hanka-
listakin työmarkkina-asioista on ai-
nakin tähän mennessä ennemmin tai
myöhemmin aina kyetty sopimaan ei-
kä järjestöillä ole edelleenkään halua
puolin tai toisin luovuttaa osaamis-
taan muualle.