sivu
|
19
|
Leadership Coach (ACC),
työnohjaaja Kristiina Aal-
tonen kouluttaa ihmisiä
ylittämään
tavoitteitaan
ja saamaan lisää energi-
aa esimerkiksi hengitys-,
meditaatio-, mindfulness-
ja joogaharjoitusten avul-
la. Kävimme kyselemässä
Kristiinalta mm. fyysisen
kunnon vaikutuksesta työ-
hön ja erityisesti esimie-
hen rooliin.
Miten fyysinen kunto mielestäsi
vaikuttaa esimiehen kykyyn suo-
riutua tehtävistään? Onko sinul-
la nyrkkisääntöjä sille, mitä vähin-
tään pitäisi jaksaa tai tehdä?
Kaikki lähtee siitä, että instrumentti
on kunnossa eli jaksaa tehdä normaa-
lityöpäivän ja jotain sen jälkeenkin.
Fyysinen kunto vaikuttaa mieleen, eli
henkiseen kuntoon. Jos on nukkunut
hyvin, liikkunut ja syönyt terveellises-
ti, on paremmin voimavaroja ratkais-
ta erilaisia ongelmia ja työpäivän ai-
kana vastaan tulevia asioita. Aivom-
me tarvitsevat lepoa, kehomme sopi-
vasti fyysistä rasitusta, hyvänlaatuis-
ta yöunta, oikeaa ravintoa (erityisesti
hyviä rasvoja, sillä aivoista suurin osa
on rasvaa) ja mielemme tarvitsee mie-
lekästä tekemistä.
Paras mittari mielestäni on se, miltä
tuntuu aamulla, kun nousee ylös. Jos
on jo valmiiksi väsynyt, kunto ei ole
hyvä. Parhaimmillaan olisi hyvä har-
rastaa muutama voimaharjoittelu ja
muutama aerobinen harjoittelu vii-
kossa. Hyvän kunnon ylläpito on jo-
kaisen omalla vastuulla.
Suurin osa päivittäisestä aktiivisuu-
desta kertyy erilaisista arkisista as-
kareista. Työpaikalla ja työmatkoil-
la on monia mahdollisuuksia arkilii-
kuntaan, esimerkiksi portaiden käyt-
tö hissin sijaan tai työmatkojen kul-
keminen kävellen tai polkupyörällä.
Onko fyysinen hyvinvointi aina
myös fyysistä kuntoa? Onko ’mit-
tausten mukaan rapakuntoinen’
esimies myös automaattisesti hy-
väkuntoista huonompi esimies?
Näin todella väitetään. Rapakunto-
han näkyy mm. kehonkielessä. Hy-
väkuntoinen esimies näyttää ja onkin
sellainen, kuin hänellä olisi enemmän
voimavaroja toisten kannustamiseen
sekä hallinnan tunne asioihin. Kyse ei
niinkään ole älykkyydestä ja taidoista
tehdä työtä, vaan nykypäivänä arvos-
tetaan ketteryyttä ja jaksamista rat-
kaista jatkuvia haasteita ja tehdä no-
peitakin päätöksiä.
Fyysisellä toimintakyvyllä tarkoite-
taan kehon kykyä suoriutua fyysisistä
ponnistuksista ja muista tavoitteista.
Yksinkertaistettuna se tarkoittaa ky-
kyä selviytyä arjen askareista, toimin-
noista ja vaatimuksista vaivattomasti
ja kivutta. Esimerkiksi kengännauho-
jen sitominen vaatii tiettyä notkeutta.
Jos tällainen perustoiminto vaatii on-
nistuakseen erityistä ponnistelua tai
erityisiä toimenpiteitä, fyysinen toi-
mintakyky on rajoittunut. Iän myö-
tä fyysinen toimintakyky heikkenee,
mutta sitä voidaan kuitenkin mer-
kittävästi pidentää toiminnan kautta
edellyttäen luonnollisesti, etteivät ter-
veydelliset seikat sitä rajoita.
Tavoittelemmeko me tehokkuutta
’ajokoirina’, vai voisiko tehokkuu-
den tavoitetta lähestyä myös jolla-
kin muulla tavalla?
Merkityksellistä ei ole määrä, vaan
laatu. Kun pysähtyy pohtimaan, mi-
tä pitää saada aikaiseksi ja tekee niitä
asioita, saa luultavasti pitkällä tähtäi-
mellä enemmän aikaiseksi. Kuten eräs
esimies sanoi:
”Nyt on niin kiire, että
jos kaatuu, ei ehdi nousta ylös.”
Tuottavuus tarkoittaa tuotosten mää-
rän suhdetta
panosten määrään. It-
se kysyisin, mikä on tavoiteltu tuot-
tavuus/henkilö? Miten sitä mitataan
meidän työyhteisössä? Mikä on mei-
dän työyhteisön tavoiteltu tuotos?
Esimiehen työ on tänä päivänä
monin tavoin kuluttavaa. Minkä-
laisia aseita sinulla olisi henkiseen
jaksamiseen, ja mitä taas fyysi-
seen? Minkälaisia keinoja antaisit
stressin- tai yleensäkin paineen-
sietokyvyn kehittämiseksi?
On yksilöllistä, mitä kukin tarvitsee
voimaantuakseen työssä. Mielenkiin-
toiset harrastukset, perheen kanssa
oleminen, ystävät tai muu tekeminen
virkistää. Tulisi siis pitää huoli siitä,
että työ ei vie koko elämää. Fyysisen
kunnon ja terveellisen ravinnon naut-
timinen ja hyvät yöunet ovat lähtö-
kohta. Hifistelyä on sitten lisätä me-
ditointia, rauhoittumista ja muita
henkisen kunnon kehittämisen me-
netelmiä. Paineensietokykyä voi ke-
hittää joka päivä. Esimerkiksi aamul-
la voi pohtia mitkä ovat ne viisi asiaa,
joista olen tänään kiitollinen ja mitkä
kolme asiaa aion saada tänään aikai-
seksi, jotta voin olla tyytyväinen. Teen
vain sen minkä minä voin tehdä.
Kuormittavuus ja kiire ovat työ-
elämän vitsauksia nykyään. On-
ko kiire pelkkä sana ja kiertoilma-
us tehottomuudelle? Olisiko sinul-
la joitakin hyviä keinoja esimiehen
ajanhallinnan kohentamiseksi?
Kiire on mielentila. Kiire on jännit-
teinen tila suhteessa aikaan. Ei kii-
re ole kiertoilmaus tehottomuudel-
le. Joskus se on tosi. Sairaalan teho-
osastolla on kiire. En ole kohdannut
myöskään parempaa tiimityötä kuin
valmentaessani sairaalan teho-osas-
ton henkilökuntaa. Yhteinen tehtä-
vä ja työn merkityksellisyys on kaikil-
le kristallinkirkas.
Hyvä keino ajanhallintaan on tehdä
illalla kaikista to-do – asioista prio-
risointilista ja numeroida ne tärkeys-
järjestyksessä. Aamulla aloitetaan yk-
kösestä eikä siirrytä kakkoseen, en-
nen kuin ykkönen on valmis, siis teh-
ty loppuun. Kun teet näin 30 päivän
ajan, siitä tulee tapa. On todennäköis-
tä, että et ehdi tehdä kaikkia tehtäviä,
mutta ehdit todennäköisesti tehdä ne
kolme tärkeintä.
Toinen hyvä keino on miettiä lyhyen
ja pitkän tähtäimen tavoitteet. Mitkä
viisi asiaa haluan kehittää tässä kuus-
sa, mitä tänä vuonna. Ja toisaalta,
mitkä asiat on tehtävä tällä viikolla.
Mitä mielestäsi on työhyvinvointi
yleisesti? Miten esimies voi vaikut-
taa omaan työhyvinvointiinsa? En-
täpä koko työyhteisön voimiseen
hyvin tai huonosti?
Työhyvinvointi syntyy arjessa työtä ja
yhteistyötä tekemällä. Työhyvinvoin-
ti ymmärretään nykyisin laaja-alaises-
ti, ei vain yksittäisen työntekijän hy-
vinvoinniksi, vaan koko työyhteisön
toimivuudeksi. Työhyvinvointi ei siis
ole pelkästään terveyden ja fyysisen
kunnon kehittämistä, vaan kokonais-
valtainen toimintapa, johon vaikutta-
vat yksilön lisäksi organisaation toi-
mivuus ja johtaminen, työyhteisön il-
mapiiri sekä itse työ. Työnantaja vas-
taa hyvinvoinnin perustasta: turvalli-
sista työoloista, osaavasta johtamisesta
ja työn suunnittelusta. Jokaisella työ-
yhteisön jäsenellä on kuitenkin vas-
tuu sekä työyhteisön hyvinvoinnista
että omasta voinnistaan. Esimies voi
vaikuttaa omaan työhyvinvointiin-
sa pitämällä itsestään huolta. Hyvin-
vointi koostuu siitä, että elää omien
arvojensa mukaisesti, tietää kuka on
ja mihin on matkalla.
Minkälainen olisi esimies, joka olisi
itselleen hyvä? Entä onko eroa sii-
nä, mikä olisi myös koko työyhtei-
sön kannalta hyvä esimies?
Itselleen hyvä johtaja pitää huolen
omasta jaksamisestaan, asenteestaan,
kehittymisestä ja arvojen mukaises-
ta elämästään. Hän ottaa täyden vas-
tuun omasta hyvinvoinnistaan ja ha-
kee ja kantaa vastuuta sekä tuloksista
että työhyvinvoinnista, koska yhdes-
sä ne rakentavat kestävää menestys-
tä. Hyvänä johtajana kehittyminen
auttaa siis myös organisaatiota kehit-
tymään ja menestymään monimut-
kaistuvassa maailmassa. Kun esimies
voi hyvin, antaa se edellytykset muil-
le voida hyvin. Moni katsoo esimies-
tä ajatellen: miten esimies voi = miten
meillä menee.
Hyvä esimies pitää huolta omasta
jaksamisestaan
