sivu
|
4
|
liittokokous pidettiin hel-
teisessä Joensuussa elo-
kuun loppupuolella. Liitto-
kokousta seuraamaan oli
saapunut eri puolilta Suo-
mea vajaat puolitoista sa-
taa edustajaa ja aktiivia.
Liittokokouksessa valittiin
liitolle uusi puheenjohtaja
edellisen jättäessä asettu-
masta enää ehdokkaaksi.
Kokouksessa keskusteltiin
suurkeskusliittohankkees-
ta, työttömyyden hoidon
kustannuksista ja yhteis-
kuntasopimuksen kariutu-
misesta. Kaupan esimie-
hen toimenkuvan muutok-
set ja huono henkilöstö-
hallinto puhuttivat myös
väkeä.
Henkilöstöhallinto irrallaan ar-
jesta
Liittokokouspuheessa väistyvä pu-
heenjohtaja Vesa Ronkainen muis-
tutti esimiehen olevan tänä päivänä
monen uuden tilanteen ja haasteen
edessä sekä jatkuvan tarkkailun alla.
Taustalla huonontunut henkilöstöpo-
litiikka nakertaa jaksamista.
- Olemme koko ajan esiintymislaval-
la työssä ollessamme. Myös meitä esi-
miehiä koko ajan tarkkaillaan, ha-
vainnoidaan, tähyillään, arvostellaan
ja mitataan joka suunnasta, vaikka
laittaisimme asiat kuinka tärkeysjär-
jestykseen. Kykymme ratkaista läsnä-
olo työpaikalla kyseenalaistetaan, kun
sitäkin epäillään. Monet esimiehet
kokevat, että he eivät kykene suoriu-
tumaan toimenkuvastaan enää kun-
nialla. Tilanne herättää voimakkai-
ta riittämättömyyden ja syyllisyyden
tunteita. Töitä on koko ajan valittava.
Ronkainen varoitteli väkeä työuupu-
muksen uhkasta. Hänen mukaansa
esimiehiltä unohtuu kaiken kiireessä
se kaikkein olennaisin.
- Jos olemme hyvässä hapessa, pys-
tymme auttamaan muita onnistu-
maan ja voimaan hyvin. Jos emme,
emme jaksa paneutua riittävästi työ-
yhteisömmekään toimintaan. Unoh-
damme helposti matkustamon tur-
vallisuusohjeen: ”Jos ilmanpaine las-
kee koneessa liian alhaiseksi, laita naa-
mari ensin itsellesi ja auta vasta sen
jälkeen toisia”.
Puheenjohtaja Ronkainen sysäsi vas-
tuuta esimiesten jaksamisesta yritys-
ten henkilöstöhallintoihin. Hän epäi-
li siellä seurattavan vielä Mikko Ivalon
1940-luvun työnjohto-opasta.
a seuraavasti: ”Johtajan tulee olla en-
nen kaikkea jämerä ja ruumiinraken-
teeltaan vankka. Esimiehenä hän hal-
litsee kaikki alaistensa työt näitä sel-
västi paremmin. Hän säilyttää isäl-
lisen arvovaltansa pitämällä tiukkaa
kuria, puhumalla harvakseltaan ja
hiljentämällä vastalauseet alkuunsa.
Käskyläiset palkitsevat hyvän johta-
jan nöyryydellä ja tottelevaisuudella”
(Mikko Ivalon työnjohto-opas).
- Meillä on edelleen sellainen ajattelu-
tapa, että henkilö saa olla tyytyväinen,
jos hänellä on työpaikka. Tulijoita on
tilalle ja mennä pitää, kun naama ei
miellytä. HR-hallinnoissa ajatellaan,
että jos on oikeat prosessit, muu seu-
raa perässä. Kun muissa länsimais-
sa satsataan johtajuuteen ja sitoutta-
miseen, meillä kiinnostaa optimointi.
Jos jokin on strategia, siitä pidetään
kiinni ja kaikki muu on huuhaata.
Menestymiseen ei tarvita talutushih-
naa kaulan ympärille, vaan parhaiden
työpaikkojen listan kärkeen päästään
vain luottamusta nakertamatta, tote-
si Ronkainen.
Yhteiskuntasopimuksen kaatu-
minen harmitti
Puheenjohtaja Ronkaisen mukaan
edellisenä päivänä kaatuneen yhteis-
kuntasovun askelmerkeistä olisi pitä-
nyt pystyä sopimaan. Ronkaisen mie-
lestä työehtojen hallittu tarkistaminen
on välttämätöntä työnantajan vastuu-
ta unohtamatta. Kariutunut harjoitus
on hänen mukaansa osoitus siitä, et-
tei työmarkkinoilla vallitse konsensus-
ta eikä luottamusta kriisitietoisuudes-
ta puhumattakaan.
- Meidän tulee olla valmis luopu-
maan yhteisesti jostakin sellaisesta,
joka kohdistuu kaikkiin. Emme saisi
antaa viestiä, että emme seuraa aikaa.
Jos ay-liike ajaa vain nykyisten jäsen-
tensä etuja, häviävät tulevaisuuden te-
kijät ja jäsenet. Sitä enemmän jääm-
me jälkeen, mitä kauemmin kielläm-
me muutostarpeet. Ei yhteiskunta-
sopimukseen pyrkimisessä ole tai ole
ollut kyse vain elinkeinoelämän uu-
distustarpeesta.
Ronkainen ei kuitenkaan näe, että
vain palkansaajan tulisi joustaa. Hä-
nen mukaansa tarvitaan myös työn-
antajan vastaan tulemista.
- Työnantajan tulee tulla vastaan asi-
oissa, jotka eivät lisää työn yksikkö-
kustannuksia, kuten esimerkiksi neu-
votteluprosessien kehittämisestä, työ-
aikapankeissa, toimialavuoropuhelus-
sa ja tasa-vertaisen neuvotteluaseman
luomisessa. Muun muassa henkilös-
tön edustajien asema ja tiedonsaanti-
oikeudet, taikka osallistuminen pää-
töksentekoon eivät saa olla periaat-
teellisesti liian vaikeita asioita. Omis-
tajien ja yritysjohdon vastuuta täytyy
myös voida avoimesti tarkastella uu-
delleen. Vaikka asian suuruusluok-
ka on olematon, ei aikaan sovi, että
vuorineuvokset hakeutuvat pakolai-
siksi etelään tai huolehtivat erityisesti
omasta ansiokehityksestään.
Vaikka yhteiskuntasopimus kaa-
tui, Ronkainen ei pidä poissuljet-
tuna, ettei asioihin tavalla tai toisel-
la vielä palattaisi. Ronkaisen mieles-
tä edessä voi hyvinkin olla vielä kol-
mas kierros, kun ensin vedetään hen-
keä ja etsitään toisenlaisia ratkaisuja.
Siltä, että sovun kaatuminen kiristää
ilmapiiriä niin politiikasta kuin työ-
markkinaympyröissä, ei kuitenkaan
voi hänen mukaansa välttyä. Mitään
peruuttamatonta hän ei silti usko ta-
pahtuneen osapuolten keskinäisille
suhteille.
Hellettä ja kuumia a
Liittokokouksen pu-
heenjohtajana toimi
Jari Jurvanen Joen-
suusta (kuva oikeal-
la).
Elokuinen helle helli
kokousvieraita.
