Page 4 - PE-1-2013-web

sivu

4

Puheenjohtaja, Kaupanalan esimiesliitto KEY ry

Vesa Ronkainen |

Merkkejä luottamuksen

rapautumisesta

Työmarkkinakeskusjärjestöjen välillä

on vuorostaan kiistelty toistuvasti so-

vituista asioista. Sosiaalituposta, työ-

eläkemaksuista ja raamisopimuksen

kolmesta päivästä on jouduttu käy-

mään lukuisia neuvotteluja joko sii-

tä, mitä onkaan sovittu, tai sitten sii-

tä, mitkä ovat ylipäätään olleet sopi-

muksen taustat. Palkansaajakeskus-

järjestöissä nähdään laajalti, että yh-

teiskunnassa vallitsee nykyisin niin

suuri luottamuspula, ettei mistään

voida tai kannata neuvotella. Palkan-

saajapuoli ei koe voivansa luottaa sii-

hen, että jos sopimuksia ja ratkaisuja

tehdään, niistä pidetään myös kiinni.

Näyttää siltä, että yksinkertaisim-

matkaan asiat eivät mene sen enem-

pää liittotason neuvotteluissa lävit-

se, vaan niistä pitää kättä vääntää pit-

kään. Jos jokin on sopimusneuvot-

teluissa vastentahtoisesti mennyt lä-

vitse, siitä ei haluta välttämättä pitää

kiinni. Neuvotteleminen ei ole enää

vain kahdenkeskistä. Kuvaavaa on, et-

tä valtakunnansovittelija Lonka tote-

si uuden vuoden lupauksessaan, että

ensi syksynä alkavalla neuvottelukier-

roksella ei sopimuksia juurikaan tai-

da syntyä ilman valtakunnansovitte-

lijan apua. Ongelmana on, ettei mo-

nella alalla osata enää sen enempää so-

pia kuin pitää sovitusta kiinnikään.

Vaikka myös ammattiyhdistysliikkeen

toimia voi ajoittain tarkastella kriitti-

sesti, on se osaltaan aina pysynyt sii-

nä, mitä on sopinut. Palkansaajapuoli

ei ole jättänyt sopimiaan asioita nou-

dattamatta vain sillä perusteella, et-

tä olosuhteet ovat sopimuksen teon

jälkeen muuttuneet tai on tullut teh-

tyä huono sopimus. Tämä tauti näyt-

tää nyt vaivaavan valtakunnantasolla

työnantajaleiriä.

Ilmapiirissä on pitkään mättänyt

myös talokohtaisesti. Tämä on ha-

vaittu kaupankin alalla yleisesti. Pal-

velualan ammattiliitto PAM on julki-

sesti useasti todennut, että ”luottamus

työnantajiin on mennyt palvelualal-

la”. Samaa on ajoittain joutunut pun-

taroimaan erikseen myös kaupan esi-

miehiä koskevan sopimustoiminnan

osalta. Viimeiset vuodet joidenkin so-

vittujen asioihin ylitse on toistuvasti

kävelty. Paikallisesti on yhtäältä vali-

tettu sitä, ettei asioista ole tiedetty tar-

peeksi. Sopimusten noudattamista ei

ole aktiivisesti toisaalta valvottu. Mo-

net asiat on pitänyt myös keskustella

ja sopia uudelleen. Useaa sovittua asi-

aa ei ole saanut kerralla kuntoon siksi,

kun työnantajaliitto on joko ohjeista-

nut asian huonosti, puolittain tai ei

ollenkaan. Paikallistasolla ei ole us-

kallettu tai osattu päätellä asioita itse,

vaikka tahdon sellaiseen on voi-

nut toisaalta tunnistaa. Pahaa ei

ole tahallisesti tarkoitettu, vaik-

ka niin olisi tehtykin.

Olisi kaunistelua todeta, ettei

luottamus sopimustoimintaan

myös kaupan esimiesten ja

työnantajien välillä olisi asioi-

den selvittelyn tiimoissa - var-

maankin puolin ja toisin - jol-

lain tavalla silti rapistunut, mutta ei

tavalla, jonka täytyy jättää vaurioi-

ta. Luottamus vahvistuu tässäkin ta-

pauksessa teoista. Reaktio ei voi olla

se, että epäkohtien esille nostaminen

johtaisi kiristyneisiin otteisiin tai

esityksiin, joiden tarkoituksena olisi

välttää jo aikanaan sovitun toteutu-

minen. Tällainen olisi esimiehen ol-

lessa kohteena paitsi omaan jalkaan

ampumista myös peruste menettää

usko ja luottamus. Valmiutta sopia

mistään merkittävästä uudesta ei toi-

saalta voi olla ennen kuin pöytä put-

sataan vanhasta.

Kaupan esimiehen asema on lähtö-

kohdiltaan aina rakentunut korkean

luottamuksen varaan. Esimiehet ovat

sen ainakin sellaisena kokeneet ja ai-

na olleet poikkeuksellisen sitoutunei-

ta työhönsä. Tämä on perustunut pit-

kälti siihen, että esimiehen on työn-

antajan edustajana luotettu osaavan

vastata yksikkönsä palveluvalmiudes-

ta ja toimintakyvystä ilman käskyt-

tämistä, kyttäämistä tai määräämis-

tä. Viime vuosina on kuitenkin alet-

tu puhua esimiesten alisuoriutumi-

sesta tai heidän läsnäolostaan työpai-

kalla taikka muutoin epäillä heidän

tekemisiään tai mahdollisia tekemät-

tä jättämisiään. Esimiehen kykyyn

päättää esimerkiksi oman työaikan-

sa käytöstä ei enää kaikkialla luoteta

eikä työaikaa koskevia sopimusmää-

räyksiä välttämättä kunnioiteta. Esi-

miehen silmä nähdä toimintaedelly-

tykset on kyseenalaistettu, kun heil-

tä on alettu vaatia jatkuvaa työpai-

kalla olemista ja siellä delegoitavissa

olevien asioiden tekemistä itse ilman,

että jatkuva työhön sidonnaisuus tai

tuloksellisuus riittää. Esimiesten työ-

ajan käyttöä aletaan lähitulevaisuu-

dessa kuulemma tehottomuuden kit-

kemiseksi ja vuorovaikutuksen lisää-

miseksi erikseen tutkia. Toivottavasti

tässä yhteydessä eräille tahoille kirkas-

tuu myös se, mikä on jo nykyisin suo-

ritetun palkattoman työn osuus.

Luottamus ei synny koskaan käskyillä

ja määräyksillä. Molemmin puolinen

luottamus on liima, joka pitää pait-

si työyhteisön myös esimiehen moti-

vaation ja työssä jaksamisen koossa.

Eräs keskeisin kysymys nimenomaan

työnantajan ja esimiehen välisen luot-

tamuksen ylläpitämisessä on valvon-

nan ja vapauden välinen balanssi. Tä-

tä laastia ei pidä tarpeettomasti mur-

taa sen enempää sopimustoiminnassa

kuin arjessa.

Viime aikojen työmarkkinakeskusteluissa on kyselty joka

puolella ja tasolla luottamuksen perään. Voiko työnanta-

ja ja tämän edustaja luottaa, että työntekijä tekee työn-

sä huolellisesti tai ei ole sairauslomalla ollessaan terve?

Voiko työntekijä luottaa, että työnantaja maksaa palkan

kaikesta tehdystä työstä, mahdollistaa osaamisen kehit-

tämisen työssä eikä anna potkuja kaiken varalta?