Page 10 - PE-1-2013-web

sivu

10

Hyvinvointi- ja stressinhallinnan val-

mentajan Mia Jokinivan mukaan stres-

sin uhriksi voi joutua kuka tahansa.

– Oikeastaan voi sanoa, että stressin

uhrina on ainakin silloin tällöin jokai-

nen meistä. Kenelläkään ei ole sellaista

viikkoa, ettei hän käväise jonkinasteisen

stressireaktion puolella, Jokiniva väittää.

Stressi voi hänen mukaansa johtua

yleisestä elämäntilanteesta tai haas-

teista töissä, eräänlaisesta puun ja

kuoren väliin joutumisesta.

– Yleensä se johtuu myös pään sisäi-

sestä keskustelusta, jota käymme itsem-

me kanssa. Tavoista, joilla reagoimme

omiin tunteisiimme.

Stressi lisää stressiä

Jokiniva viittaa Hengähdyshetkiä -kir-

jassaan työpaikkojen työhyvinvointi-

kyselyihin. Niissä nousevat esiin alasta

riippumatta samat teemat, kuten kiire.

– Kiire on kinkkinen hoidettava. Si-

tä ei voi varsinaisesti paikantaa ja sen

kokeminen on yksilöllistä. Ylenmää-

räinen kiire muuttuu aina stressaa-

vaksi, hän kirjoittaa.

Jokinivan mukaan stressi itsessään voi

myös lisätä stressiä.

– Joskus käy niin, että ihminen kiih-

dyttää omalla mielellään stressiä. Aja-

tukset kiireestä voivat lisätä stressihor-

monien eritystä.

Nopeimmin yllättävissä tilanteissa

reagoivat hormonit ovat adrenaliini

ja noradrenaliini. Pitkäkestoisemman

stessin alla alkaa erittyä kortisolia.

– Lyhyessä ajassa kortisoli on ihan hyvä-

kin, koska se nostaa suorituskykyä. Mut-

ta pitkään kortisolipommituksen alla

oleminen alkaa rapauttaa kehoa. Kor-

tisoli on itse asiassa tuhoava hormoni,

koska se käyttää lihaksia ja lopulta myös

luustoa, kehon omia rakennusainetta.

Hermosto käy ylikierroksilla

Stressi tulee Jokinivan mukaan yleen-

sä hiipimällä. Vakavia seurauksia se

aiheuttaa vasta pitkäkestoisena.

Jos sattuu jotakin yllättävää, esimer-

kiksi läheisen kuolema, tulee “kerta-

laakistressi”.

– Jos stressi on pitkäkestoisempaa, ihmi-

sen on aika vaikea huomata, mistä se al-

koi ja mihin se loppuu. Kun ihminen on

ollut pitkään rasittavassa elämäntilan-

teessa, hän ei välttämättä enää huomaa,

että on aikamoisen stressaantunut koko

ajan. Kaiken aikaa on vähän tukala olo.

Lääkärissäkään ei yleensä löydy muu-

ta kuin korkea verenpaine.

Jokinivan mukaan kyse on siitä, että

sympaattinen hermosto käy ylikier-

roksilla. Keho ei enää ole oma itsensä.

Vaaditaan tuloksia,

ei hidastamista

Jokiniva pohtii kirjassaan, missä stres-

si asustaa. Hänen mukaansa se asustaa

monessa paikassa.

– Yksi ihan ilmeisimpiä asioita stres-

sireaktion käynnistymisestä on, et-

tä verivirta ruoansulatuksesta lihak-

siin muuttuu. Keho lukee, että ollaan

haastavassa tilanteessa ja että suoritus-

kapasiteettia täytyy nostaa. Silloin si-

säelimille ei jää riittävästi voimaa hoi-

taa omaa tehtäväänsä.

Moni huomaakin Jokinivan mukaan

stressin ruoansulatusvaivoina.

– Voi olla myös sydän- ja lihasperäisiä

oireita, kuten vapinaa, tärinää ja lihas-

jäykkyyttä.

Stressi aiheuttaa myös yöheräilyä,

unettomuutta ja keskittymiskyvyn

puutetta. Loppujen lopuksi stressi

vaikuttaa Jokinivan mukaan mieleen.

Voi tulla esimerkiksi muistihäiriöitä.

– Stressi aiheuttaa yleensä myös ärty-

neisyyttä. Silloin ei itse edes välttämät-

tä huomaa, että kaikki on koko ajan

ikään kuin pielessä.

Jokinivan mukaan stressi on tarkoitet-

tu nostamaan ihmisen kehossa ja mie-

lessä suorituskapasiteettia hetkellisesi.

– Kun yllättävävään tilanteeseen pitää

reagoida, stressireaktio kiihdyttää kehon

toimintaa, jotta suorituskyky olisi kor-

keammalla.

Nykyajan ongelma on Jokinivan mu-

kaan, että elämä vaatii jatkuvaa stres-

sireaktion alla olemista. Maailma ym-

pärillä kannustaa tuloksen tekemi-

seen, ei hidastamiseen.

– Kun koko ajan reagoimme erilaisi-

aan ärsykkeisiin, keho ei enää pääse-

kään takaisin levon tilaan, johon oli

tarkoitus palata.

Keho pitää pysäyttää ensin

Stressistä eroon pääsemiseksi ei Joki-

nivan mukaan tarvitse tehdä radikaa-

lia repäisyä irti arjesta.

– Pitäisi lähteä ajatuksesta, että jokai-

sesta päivästä on mahdollisuus tehdä

vähän parempi pienin hengähdyshet-

kin. Kannattaa hakea omaa rauhoittu-

misen aikaa edes 10-15 minuuttia. Sil-

lä on jo suoria fysiologisia vaikutuksia.

Jokinivan mukaan tärkeinä olisi saada

keho pysähtymään.

– Kehon pysäyttäminen on monelle

paljon helpompaa kuin mielen. Sressaa-

van noidankehän seisauttaminen pään

sisällä on paljon helpompaa, jos saa en-

sin kehon rentoutumaan.

Jokinivan mielestä kehon rauhoit-

tamiseen ei tarvita monimutkaisia

temppuja.

– Yksinkertaisimmillaan se voi tarkoit-

taa vaikka selinmakuuta lattialla. Hel-

poin ja kansantajuisin tapa on syventää

hengitystä ja painottaa erityisesti ulos-

hengitystä. Silloin kehossa aktioituu sel-

lainen hermoston osa, joka vastaa ren-

toutumisesta.

UP/Mika Peltonen

Kuva: Mikko Harma

Hyvinvointivalmentaja Mia Jokinivan mukaan

jokainen meistä on stressin uhrina ainakin sil-

loin tällöin.

– Kenelläkään ei ole sellaista viikkoa, jolloin

stressireaktiota ei tulisi.

“Kiire on kinkkinen hoidettava”

Stressi tulee

hiipimällä